Visualizzazione post con etichetta letteratura italiana. Mostra tutti i post
Visualizzazione post con etichetta letteratura italiana. Mostra tutti i post

venerdì 7 giugno 2013

Le nebbie del crai

 "In questa landa atemporale, il dialetto possiede delle misure del tempo più  ricche che quelle di alcuna lingua; di là da quell'immobile, eterno crai, ogni  giorno del futuro ha  un suo proprio nome. Crai è domani, e sempre; ma il giorno dopo domani è pescrai e il giorno dopo ancora è  pescrille; poi viene pescruflo, e poi maruflo e maruflone; ed il settimo giorno è maruflicchio. Ma questa esattezza di termini ha più che altro un valore di ironia. Queste parole non si usano tanto per indicare questo o quel giorno, ma piuttosto tutte insieme come un elenco, e il loro stesso suono è grottesco: sono come una riprova  della inutilità di voler distinguere nelle eterne nebbie del crai."

Tratto da 'Cristo si è fermato a Eboli' di Carlo Levi (1945).

martedì 3 luglio 2012

Katsele ja astu eespäin!


Spesso nelle citazioni italiane dei brani in lingua straniera si tende ad omettere il nome del traduttore. Questa volta vorrei capovolgere la situazione. Segnalare delle citazioni tradotte in finlandese da Eino Leino.
Sono sicuro che, in questo caso, all'autore dell'opera italiana da cui sono tratti i famosi versi non dispiacerà. Per ovvi motivi le versioni finlandesi, a differenza delle italiane, non sono conosciute e diffuse nella lingua comune.

Jos himo häijy teille toista huutaa,
te olkaa ihmisiä, älkää karjaa..

Maailma heidän mainettaan ei muista,
käy ohi heidän Oikeus ja Sääli: he jääkööt.

Katsele ja astu eespäin!

Ma johdan kaupunkikin kärsimyksen,
ma johdan tuskaan iankaikkisehen,
ma johdan kadotetun kansan joukkoon.


Oikeutta tahtoi ylväs Tekijäni:
loi minut jumalainen Kaikkivalta
ja suurin Viisaus ja ensi Rakkaus.


Mua ennen luotua ei ollut mitään,
ijäistä vain, myös itse kestän iki:
ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää.

Elomme vaelluksen keskitiessä
ma harhaelin synkkää metsämaata
polulta oikealta poikenneena.

Ah, raskasta on sanoa kuink' oli 
tuo salo kolkko, autio ja sankka!
Sit' aatellessa vielä muisti säikkyy.

...ja kaaduin niin kuin kuollut ruumis kaatuu.

Syy oli kirjan ja sen kirjoittajan;
enempää emme lukeneet sill' erää.

Rakkaus, mi nopsaan jalon syttää sielun,
tuon kauniin miehen mielen valtas;
tapa kuin hänet kadotin, mua vielä loukkaa.

Rakkaus, mi vaatii rakastamaan vastaan,
hänehen liitti mun niin lujaan, 
että mua vieläkään ei jätä hän, kuin näet. 

se Rakkaus, mi ohjaa Auringon ja kaikki tähdet.