L'arte della traduzione

Three grades of evil can be discerned in the queer world of verbal transmigration. The first, and lesser one, comprises obvious errors due to ignorance or misguided knowledge. This is mere human frailty and thus excusable. The next step to Hell is taken by the translator who intentionally skips words or passages that he does not bother to understand or that might seem obscure or obscene to vaguely imagined readers; he accepts the blank look that his dictionary gives him without any qualms; or subjects scholarship to primness: he is as ready to know less than the author as he is to think he knows better. The third, and worst, degree of turpitude is reached when a masterpiece is planished and patted into such a shape, vilely beautified in such a fashion as to conform to the notions and prejudices of a given public. This is a crime, to be punished by the stocks as plagiarists were in the shoebuckle days.

(The Art of Translation, Vladimir Nabokov).

Katsele ja astu eespäin!

Spesso nelle citazioni italiane dei brani in lingua straniera si tende ad omettere il nome del traduttore. Questa volta vorrei capovolgere la situazione. Segnalare delle citazioni tradotte in finlandese da Eino Leino.
Sono sicuro che, in questo caso, all'autore dell'opera italiana da cui sono tratti i famosi versi non dispiacerà. Per ovvi motivi le versioni finlandesi, a differenza delle italiane, non sono conosciute e diffuse nella lingua comune.

Jos himo häijy teille toista huutaa,
te olkaa ihmisiä, älkää karjaa..

Maailma heidän mainettaan ei muista,
käy ohi heidän Oikeus ja Sääli: he jääkööt.
Katsele ja astu eespäin!

Ma johdan kaupunkikin kärsimyksen,
ma johdan tuskaan iankaikkisehen,
ma johdan kadotetun kansan joukkoon.

Oikeutta tahtoi ylväs Tekijäni:
loi minut jumalainen Kaikkivalta
ja suurin Viisaus ja ensi Rakkaus.

Mua ennen luotua ei ollut mitään,
ijäistä vain, myös itse kestän iki:
ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää.

Elomme vaelluksen keskitiessä
ma harhaelin synkkää metsämaata
polulta oikealta poikenneena.

Ah, raskasta on sanoa kuink' oli 
tuo salo kolkko, autio ja sankka!
Sit' aatellessa vielä muisti säikkyy.

...ja kaaduin niin kuin kuollut ruumis kaatuu.

Syy oli kirjan ja sen kirjoittajan;
enempää emme lukeneet sill' erää.

Rakkaus, mi nopsaan jalon syttää sielun,
tuon kauniin miehen mielen valtas;
tapa kuin hänet kadotin, mua vielä loukkaa.

Rakkaus, mi vaatii rakastamaan vastaan,
hänehen liitti mun niin lujaan, 
että mua vieläkään ei jätä hän, kuin näet. 

se Rakkaus, mi ohjaa Auringon ja kaikki tähdet.